Tyttösenä 1970-luvun jälkipuoliskolla pääsin vaarini Toivon mukana hautajaisiin, ensimmäisiin ikinä. Köröttelimme vaarin vihreällä Vauxhall Vivalla (Vauxhall Vaiva, muisti isäni aina sanoa) Turun hautausmaalle siunauskappeliin. Tummiin pukeutuneet ihmiset olivat minulle vieraita, heidät olen unohtanut jo aikaa sitten. Vainajaakaan en tuntenut. Mieleeni jäivät sen sijaan siunauskappelin valtavankokoinen lasiseinä ja valo, joka leikitteli varjojen kanssa betoniseinillä.
Tänä kesänä yli neljän vuosikymmenen jälkeen käyn uudestaan samassa siunauskappelissa. En ole tullut jättämään jäähyväisiä kenellekään, vaan haluan ihmetellä sakraalin tilan valoa ja varjoja sekä ihailla arkkitehti Erik Bryggmanin (1891-1955) tunnetuinta työtä, vuonna 1941 valmistunuttta Ylösnousemuskappelia.
Ylösnousemuskappelin pääsisäänkäynnille noustaan matalia liuskekiviportaita. Ehkä arkkitehti on mitannut hienovaraisesti askelmien korkeuden juuri ja juuri surusta raskaan niitä nousta.
Portaiden yläpäässä oikealla puolella on pylväikkö, joka taustalla avautuvan mäntymetsän kanssa muodostaa riipaisevan kauniin näkymän.
Pylväikkö ei kuvasta ainoastaan arkkitehti Bryggmanin ilmeistä rakkautta klassismin perintöön, vaan on hienostunut sitaatti hautuumaan suunnitelleeseen kollegaan, Charles Bassiin. Tämä oli ensimmäinen ammattikoulutuksen saanut Suomessa toimiva arkkitehti.
Bassin suunnitelman mukaan vuonna 1807 perustettua Turun hautausmaata pidetään Helsingin Hietaniemen ohella kulttuurihistoriallisesti merkittävimpänä hautausmaana meillä Suomessa. Pinta-alakin on laajentunut alun puolestatoista hehtaarista nykyiseen 60:een hehtaariin.
Samalla kun avataan ensin raskas vihertäväksi patinoitunut ulko-ovi, astutaan eteishalliin ja edelleen koristeellisten lasiovien kautta kirkkosaliin, tarkastellaan hieman arkkitehti Bassin työperäisen maahanmuuton historiaa.
Charles eli Carlo Bassi syntyi 1772 Torinossa hovitallimestarin perheeseen. Carlon isosisko Giovanna oli balettitanssija, johon Italiassa käynyt Ruotsin kuningas Kustaa lll ihastui ikihyviksi. Niinpä Giovanna, Carlo ja äiti muuttivat kaukaiseen pohjolaan isän kuoltua. Giovannasta tuli Tukholman kuninkaallisen teatterin johtava prima ballerina ja Carlo-veli alkoi opiskella arkkitehtuuria Tukholman taideakatemiassa.
Bassi matkasi synnyinmaahansa Italiaan ja viipyi Roomassa melkein koko 1790-luvun tutkien vanhaa ja modernia roomalaista arkkitehtuuria. Hän palasi takaisin Tukholmaan ja per fortuna siirtyi Turkuun vuonna 1802 valvomaan Turun Akatemiatalon rakennustöitä.
Bryggmanin kappelin levollinen tunnelma on ehkä ajattomampikin kuin edellisen vuosisadan Bassin edustama klassismi Akatemiatalon pylväsjärjestelmässä ja suoraviivaisessa muodossa. Taivaita tavoitteleva tynnyriholvi ja tilan tuntu nostavat arkiset ajatukset korkeammalle. Penkkien sijoittelu vinosti alttaria kohti ohjaa katsetta oikeanpuoleisen eteläseinän lasi-ikkunaan, joka saa sisätilan jatkumaan kauas, kauas.
Bassin curriculum sisältää kirkkomaiden lisäksi myös kirkkoja. Suomen yleisten rakennusten intendentinkonttori (eli rakennushallituksen edeltäjä eli nykyinen Senaatti-kiinteistöt) perustettiin Turkuun ja Bassista tuli sen ensimmäinen esimies. Intendentin työhän kuului varsinkin kirkkojen suunnittelua. Bassin piirtämille kirkoille (mm. Halikossa, Mikkelissä, Mäntyharjulla, Vihdissä) on tunnusomaista perinteisen suomalaisen ristikirkon pohjakaava.
Bassi viihtyi tois puol jokkee. Intendentin työ vei hänet Helsinkiin joiksikin vuosiksi, mutta hän palasi Turkuun. Tähän kuulemma vaikutti se, että Helsingissä tunnuttiin arvostavan enempi kilpakumppani Carl Ludvig Engeliä. Bassi vetäytyi Kemiöön Gammelbyn tilalle ja kuoli 1840.
Bryggman opiskeli teknillisessä korkeakoulussa ja työskenteli Sigurd Frosteruksen ja Armas Lindgrenin kanssa joitain vuosia, kunnes Turun tuomiokirkon restaurointityö toi hänet takaisin synnyinkaupunkiin 1920-luvun alkuvuosina. Tämä merkitsi myös oman toimiston perustamista.
Bryggmanin suunnittelemaa maallista rakennustaidetta on varsinkin Turun seudulla runsaasti. Bassiin hänet yhdistää ammatillisesti kirkkoarkkitehtuuri. Siinä missä Bassille oli tunnusomaista kumartaa antiikkiin ja täysrenessanssiin, Bryggmanin Ylösnousemuskappeli merkitsi taidehistorioitsijoiden mukaan modernistisen arkkitehtuurin läpimurtoa kirkkoarkkitehtuurissa.
Turussa viihtyneitä arkkitehtejä yhdistää myös se, että Helsingissä he joutuivat luovuttamaan töitä kilpakumppaneilleen: Engel vei voiton Bassista Helsingin yliopiston tähtitornin suunnittelussa. Bryggman voitti Tehtaanpuiston kirkon arkkitehtuurikilpailun, mutta sitä ei toteutettu liian funktionalistisena. Suunnittelukilpailu järjestettiin uudestaan rukatuilla säännöillä, joissa edellytettiin ehdotuksen mukailevan perinteisiä kirkkomuotoja. Sen voitti Lars Sonck. Agricolan kirkko oli siis jo uuden uutukaisena vanhanaikainen.
Ylösnousemuskappeli on ympäröivään luontoon sulautuva kokonaistaideteos: minne tahansa katsoo, silmiin osuvat viimeistellyt yksityiskohdat ja käsityön jälki in situ. Paavo Tynellin messinkiset valaisimet täydentävät kaunista kokonaisuutta. Saarnastuolin elämänpuuaihe on tehty intarsiatekniikalla. Hiekkakivireliefejä ja kuvanveistotöitä suunnitteli ensin turkulainen taiteilija Ennu Oka. Tämän kaaduttua talvisodassa vain 27-vuotiaana, tehtävän suoritti loppuun toinen turkulaistaitelija, Jussi Vikainen.
Kilautan kaverille eli ystävälleni Saaralle, joka turkulaisena pappina on ollut virantoimituksessa useita kertoja Ylösnousemuskappelissa. Hän kertoo havainneensa kappelin ja ympäröivän luonnon olevan lohduttava ympäristö surutyön eri vaiheita läpikäyville.
Arkkitehti Aulis Blomstedtin kirjoittamassa Bryggmanin muistokirjoituksessa viitataan tämän kykyyn muuttaa halpa-arvoinen rakennusaines kiteytyneeksi ihmisyydeksi.
Sulkiessani pronssisen oven takanani tällä kertaa itse ja laskeutuessani ulos kesän kirkkauteen huomaan kuitenkin jättäneeni jäähyväisiä. Toivo-vaarilleni, ukilleni, molemmille mummeilleni. Omalle maailman parhaalle isille.
